Pohjois-Amerikan intiaanit

Pohjois-Amerikan intiaanit olivat alun perin ryhmä erilaisissa ympäristöissä asuvia alkuperäiskansoja, joiden esi-isät saapuivat Amerikkaan luultavasti kivikaudella Itä-Aasiasta. Historiassa henkimaailman ja luonnon yhteyteen liittyvä monesti šamanistinen uskonto erilaisine uhri- ja muine rituaaleineen oli useimmille intiaanikansoille tärkeä^[2]. Rituaaleilla uskottiin varmistettavan riistan ja viljelykasvien saatavuus vanhan kivikautisen perinteen mukaisesti. Sen sijaan elatuksen hankintatavat, asutuksen kiinteys, sotaisuus ja suhtautuminen varallisuuteen vaihtelivat huomattavasti alueesta toiseen.

Tekniikkansa pidemmälle kehittäneiden eurooppalaisten saapuminen 1600- ja 1700-luvuilla lähes tuhosi käytännössä kivikautta eläneet intiaanikansat ja heidän kulttuurinsa 1800-luvun loppuun mennessä. Hetkellisesti eurooppalaiset vaikutteet kuitenkin synnyttivät uusia kulttuureja, joista merkittävin oli Suurten tasankojen alueella vaikuttanut ja ratsujen käyttöön perustunut biisoninmetsästyskulttuuri.

Kolmen vuosisadan sisällä suurin osa intiaaneista kuoli eurooppalaisten tartuttamiin sairauksiin, joita vastaan heiltä puuttui immunitetti. Myös sodat vähensivät intiaanien määriä ja lukuisten eri heimojen rippeet sulautuivat toisiinsa intiaanireservaateissa, joita Yhdysvaltain hallitus perusti eri puolille maata.

Myöhemmin 1900-luvun loppupuolella intiaanien asema on parantunut uudelleen ja heidän väkilukunsa on lähtenyt nopeaan kasvuun.

1. ↑ 2010 Census brief census.gov. Viitattu 4.6.2015. (englanniksi)
2. ↑ Virrankoski 1994, s. 16